Kohta on kuukauden häirinnyt lumi ja sen pinnalla oleva riivanne metästystä.  Lunta ei tosin ole ollut kuin joku 10cm, mutta se jääkerros siinä pinnalla on laittanut koirien jalat koville. Omia koiria en ole käyttänyt kuin kerran viikossa metällä ja silti jalkoista välillä valuu veri. Jupella on muutama karvaton laikku ranteissa kun jää on hangannut karvat pois.

Keli vaikeuttaa myös metsästystä. Haukulle meno on melkoista salatiedettä. Ei taho onnistua sitten millään. Voipi ne hirvet naureskelle partaansa kun ukko yrittää hiippailla ampumaetäisyydelle kauhean rouskeen saattelemana. Ainut vaihtoehto tuntuu olevan elukoiden ampuminen passiin.

Hirviä on pyydetty ja saatukin. Hirvilupia on ennätysmäärä ja niin tuntuu olevan elukoitakin. Ennen jahtia näytösti ettei jälentekijöitä ole, mutta mehtuun alettua niitä alkoikin löytyä mukavasti.

Juppe on tehnyt kovasti töitä. Hirviä kaatuu keskimäärin hirvi/päivä tahtiin. Pisin haukku taitaa olla 10 tuntia, mutta keskimäärin haukut ovat olleet korkeintaan 3-5 tuntia. Haukut jäävät hyvin löytöpaikalle ja muutenkin työskentelyt ovat semmoisia, että ampumatilanteita syntyy ja kaatoja saadaan. Haukun kun saisi vielä paremmaksi ja yhteydenoton kuntoon, niin koiraa voisi kokeilla vaikka haukkukokeissakin. Tällä hetkellä koira suorittaa kumminkin pyytökoiran virkaa ihan mukavasti.

Essin toiminta muuttuu koko ajan huonommaksi. Essillä on vasta yksi kaato. Selkä vaivaa koiraa ja estää täysipainoisen hirvityöskentelyn. Ei hyvä.

Syyskuun viimeinen lauantai koitti ja samalla loppui taas vajaan vuoden odotus.

Juppe teki ensimmäisen viikonlopun hommia kuten oltiin suunniteltukin. 2 päivää ja 3 kaatoa. Ensimmäinen kaato siirtyvään haukkuun, toinen ja kolmas löytöpaikalle seisontahaukkuun.

Essi jatkoi surkeita esityksiään. Koira irti ja samontein alkoi taas useamman tunnin ajo. Koira hönttäsee hirven perässä ja leikkii ajokoiraa vingahtelemalla. Tämä koira tuntuu osaavan pitää hirvet liikkeessä! Essi taitaa päästä tekemään tilaa uudelle koiralle. Mitä sitä hakata päätään seinään tämän koiran kanssa, jos voi olla hakkaamattakin?

Viikko jäähytellään koneita ja lauantaina startataan uuteen koitokseen.

Viime viikonlopulla käytiin kokeilemassa koiria tuoreille karhunjäljille. Ei minkäänlaista mielenkiintoa tuntunut koirista löytyvän. Pari koiraa tosin oli jo jäljillä käytetty, mutta kyllä siitä kova jälkikoira olisi karhun ylös silti kaivellut. Tulipahan taas todettua, että karhunhaukkuja tarvii sitä jälkivainua, mikä sattuu omilta koirilta juuri puuttumaan. Aikansa tuherrettuaan tosin löytö tapahtui ja toiveita mahdollisesta karhuhaukusta pyöri jo ilmassa. Haukku alkoi yhen aikaan yöllä ja laskin vielä toisen koiran kaveriksi. Aamulla kuudelta käytiin sitten haukuttava toteamassa hirveksi.

Essin toiminta on ihmetyttänyt jo pitempään. Koira on vain muisto viime syksystä. Hakua ei olemassakaan ja hirvelläkin koira oli hiljaa yllä kerrotussa tapauksessa 5 tuntiakin putkeen. Koira siis oli hirvellä, mutta ääntä ei tullut. Ensimmäiset 7 tuntia se kyllä jotenkin haukkui, mutta loppuajan oli hiljaa. 

Alkuviikosta käytiin sitten selvittelemässä elukkalääkärin luona Essin heikkojen esityksien syytä. Syyhän sieltä sitten löytyikin. Koiralla on epämuodostumia selkärangassa ja tulehdus päällä koko ajan. Selkärangan nikamavälit ovat siis epäsymmetrisiä ja luusilloituksia on nikamien väleissä. Essin mehtäkoiran virka on tätä myötä pahasti uhattuna. Lääkekuuri on nyt päällä ja koiraa kokeillaan vielä tänä syksynä. Pahasti vaan näyttää siltä, että Essin haukut mahtaa olla tämän syksyn jälkeen haukuttu.

Ei se aina voi onnistua, ei edes joka kerta.

20. päivä koitti ja riemulla ei ollut rajaa. Koiraa toisensa jälkeen laskettiin mettään. Tulokset eivät tosin mairitelleet. Taantuma on tainnut puraista koiriakin. Laajahakuiset ja löytökykyiset koirat ovat vain muistoja viime vuodesta. Näin se vaikuttaa tuo luppoaika.

Noh, reilu viikko on tässä nyt reenailtu ja hommat alkaa palamaan koirien mieleen. Joitakin haukkuja on saatu. Hirvien puute yllätti. Tai sitten koirat kiertelevät noita hirviä. Tulevana syksynä tulisi ampua ennätysmäärä hirviä, mutta ainakin tähänastisen perusteella hirvet ovat vähentyneet viime vuodesta. Kuivat maastot ovat tosin saattaneet ajaa hirvet jokivarsiin ja muualle vesistöjen laitamille. Joku viikko kun tässä annetaan kyytiä hirville, niin jospa ne alkaisi siitä levitä laajemmalle maastoihin. Eiköhän noita kummiskin löydy kunhan jahti alkaa.

Karhut tuntuu olevan hukassa. Omilta alueilta ei oikein havaintoja. Muutamia näköhavaintoja on jonkun matkan päästä, mutta havainnot tulevat päivien viiveellä.